Eilen aamulla se sitten irtosi. Me laitettiin se rasiaan josta hammaskeiju hakee sen. Toivoin että keiju jättäisi Bakuganin sinne tilalle! Mutta illalla siellä oli vaan vieläkin se hammas. Äiti sanoi että entäpäs jos  se keiju tulee vasta yöllä? No niin tietenkin, yöllä se oli käynyt. Vaan ei ollut Bakugania rasiassa, siellä oli vitosen seteli. Vitosella ei taida edes saada ostettua Bakugania. Mutta onneksi tuo viereinen hammas heiluu myös ja jos mä siitäkin saan hammaskeijulta vitosen, voin jo ostaa minkälaisen haluan!

Matkaan lähdettiin äidin uudella autolla. Siinä on ilmastointi joten ei ollut niin kuuma ajaa. Me pysähdyttiin Vaskikellossa koska musta niitä kelloja on niin kiva soittaa, tosin niistä lähtee istten tosi kova ääni, ihan korviin sattuu! Siellä olisi ollut myytävänä ihana leikkihusky mutta äiti ei luvannut ostaa sitä minulle kun matka oli vasta aluillaan ja rahaa ei ollut kauheasti.

Hailuotoon oli pitkä matka mutta onneksi osan siitä saattoi ajaa laivalla. Tosin me ei mahduttu ensimmäiseen laivaan mihin yritettiin vaan piti jonottaa toiseen. Laiva oli samanlainen kun mun yksi leikkilaiva, autot vaan ajettiin siihen kannelle ja suurin osa ihmisistä istui autossa koko matkan ajan. Me käytiin katselemassa maisemia ja kun toinen laiva tuli vastaan, se heitti vedet meidän naamalle! 

Hailuodossa oli paljon hiekkaa ja sitten meri. Meren vastarantaa ei näkynyt ollenkaan, siitä kai erottaa meren järvestä. Merivesi oli ihanan lämmintä ainakin ekana iltana, toisena päivänä alkoi tuulla ja se muuttui kylmemmäksi. Kolmantena päivänä tuuli niin kovaa että oikein korvissa humisi, silloin mä en halunnut lähteä rannalle ollenkaan.

Tetassa asuminen oli mukavaa. Ruokaa me grillattiin sellaisessa katoksessa. Sitten mä ystävystyin paljon toisten lasten kanssa ja yksi Max asui asuntovaunussa. Siellä vaunussa me sitten leikittiin myös aika paljon. Äiti, Max, Maxin äiti ja minä käytiin lauantaina syömässä yhdessä ravintolassa, siellä pihalla oli yksi Viiman näköinen paatti. Ja tietysti tuulivoimaloita, niitä oli tuolla joka paikassa.

Paluumatkalla me nähtiin monta kiihdytystraktoria, niillä oli vissiin ollut jotkut kisat? Paikoitellen oli ruuhkaa ja siksi paluumatka kesti kauemmin kuin menomatka. Vaskikellossa pysähdyttiin jälleen ja koska se husky oli siellä vielä, äiti osti sen mulle. On se niin ihana!

Kuvia reissustamme voit katsella albumista.

Saattaisin kyllä alkaa ajamaan tuollaisia raviponeja, sillä ne voittajaponit saivat hienot loimet. Lisäksi ne menivät aika lujaa:

Kun kerran hevosharrastuksen makuun päästiin, lähdettiin me sitten ratsastamaan yhden mun Esa-kaverin kanssa. Aluksi meidän äidit talutti meitä mutta lopussa mä sanoin äidille että häipyy siitä koska osasin jo ohjata ponia ihan itsekin. Mun ponin nimi oli Cornelius, tosin sen lempinimi oli kivempi, ihan vaan Ukko.

Tallilla missä me käytiin (Aamuyön hevostila) oli myös varsoja. Yksi ihan pieni ponivarsa oli nukkumassa ja me päästiin sitä silittämään. Se olisi halunnut pureskella mun saapasta, sellaisia ne hevosten varsat on, ihan niinkuin koiranpennutkin.

Viime aikoinahan äiti on ajellut mun tukan koneella kesäisin. Nyt en kuitenkaan enää suostunut siihen, sillä mä haluan kasvattaa kunnon irokeesin. Niinpä varasin ajan hienoon parturiin ja koska äitikin istui tukanleikkuussa samaan aikaan, ei se päässyt sanomaan miten leikataan vaan mä sain itse päättää. Ja tällainen siitä sitten tuli! Eiks oo komee!

Illalla ajettiin Kuopioon ja mentiin yöksi hotelliin. Käytiin me illalla siinä kaupungilla kävelemässä ja syömässä, mutta aamulla sitten lähdettiin tutustumaan paremmin tuohon kaupunkiin. Ihan ensiksi me löydettiin tuollainen vanha höyryjuna. Se oli tosi iso, ihan valtava, ja sen nimi oli Kukko. Hassua, sillä Jyväskylässä olevan höyryjunan nimi on Kana! Onkohan ne kavereita?

Sitten mentiin Puijolle, sinne samaan paikkaan missä käytiin viime talvenakin. Näkötorni ei ollut nyt auki (oli niin aikainen aamu) mutta me kävelytettiin koiria siellä. Laki ja mä keksittiin että mennään tuollaiset ritilärappuset alas asti, se oli hauskaa. Mutta pitihän ne portaat kiivetä ylöskin, ja se oli aika rankkaa!

Kuopiossa ajeli sellainen juna, joka kuskasi ihmisiä kaupungin keskustasta satamaan ja hotelleihin. Vähän niinkuin Lillijuna aikaisempina kesinä täällä. Kuopion junan nimi oli Kukko-Pekka! Hah haa, harmi ettei me saatu siitä kuvaa. Ja tiesittekös että Kuopiossa tehdään kalakukkoja? Niissä on kalaa ja varmaankin kukkoa, mutta se maistuu ihan leivältä. Ihan hyvää se silti on.

Seuraavaksi ajettiin satamaan. Siellä oli useita laivoja mutta ei yhtään niin isoa kuin iskän laiva. Koski-niminen laiva olikin lähdössä kohta risteilylle ja sen kyytiin me sitten hypättiin. Järvellä sekin ajeli ja kävi kääntymässä tuollaisessa kapeassa salmessa minkä rannoille rakennetaan taloja. Laivassa oli kipparina nainen mutta poika ajoi vissiin koko matkan. Purserina oli kaunis tyttö.

Tässä vielä kuva Koski-laivasta risteilyn jälkeen. Siitä me lähdettiinkin ajelemaan kotia kohden.

Koska mä olen jo näin iso poika, mä autoin äitiä kattamaan kahvipöydän. Laitoin lusikat ja ojensin äidille kahvikuppeja kun äiti taitteli servettejä. Ja eikös siitä tullutkin hieno!

Kun Noora tuli, juotiin ensin onnittelulimsat ja sitten päästiin herkuttelemaan. Noora itse leikkasi kaikkia kakkuja vähäsen että meidän muiden on sitten helpompi ottaa. Mutta eikös Noora olekin kaunis, noin hieno puku ja kaikki!

Ihan ensiksi käytiin ajelemassa Volvoautoilla, sitten mentiin Viikinkilaivaan. Sen kyyti kyllä alkoi pelottaa, mä olisin halunnut pois sieltä! Mutta iskä piti mua kiinni ja siinä huomasin ettei tuossa mitään pelottavaa ollutkaan. Mutta Tukkijoessa oli hauskaa vaikka kastuttiin ihan läpimäräksi! Kummitusjunassa mua ei pelottanut enää yhtään.

Iskä kävi sellaisessa Tyrskylaitteessa, jossa se luuli että koko härveli lentää järveen. Mutta ei se lentänyt. Kuvasta näkee että iskää kyllä pelottaa! Mua ei pelottanut noissa lentokoneissa vaikka ne kävi aika korkealla nekin.

Äidin kanssa käytiin pyöräilemässä Taikapyörillä. Mitä kovempaa poljettiin sitä korkeammalle pyörät nousi. Äitiä pelottaa korkeat paikat joten kyllä se vähän joutui siellä kiljumaan.

Välillä käytiin katsomassa eläimiä ja mä harjoittelin Kahjoja Ninjoja. Sitten ostettiin pelivihko jolla sai pelailla delfiinikisaa, pallonheittoa ja narunvetoa.

Ehkä hauskinta kaikesta oli delfiinit. Mä olen ennenkin nähnyt ne mutta nyt kun päästiin ihan eturiviin (ja kastuttiin taas) mä oikein näin miten ihania ja taitavia ne on. Ajattelin että isona mäkin saattaisin alkaa delfiinin kouluttajaksi. Niitähän koulutetaan ihan samalla tavalla kuin koiria.

Muistoksi mä sain oman delfiinin ja mä annoin sille nimeksi Delfi. Sille ostettiin myös pallo ja nyt mä opetan sille kaikenlaisia temppuja ja se saa nukkua mun kanssa.

Asko: Vaikka mä aikaisemmin sanoin että Leksa tykkää olla lämpimässä, ei se oikeastaan tykkääkään. Siksi se saa matkustaa auton lattialla varjossa.

Äiti: Niin, oikeastihan leijonat vaan makailee lämpimimpään päivän aikaan ja liikkuu sitten yöllä viileällä.

A: Pitäiskö mun tietää tuo asia? Oliko se siinä Knuthenborgin safari-alokuvassa?

Ä: No olikos siinä leijonia?

A: Ei ollut, todellakaan. Siinä oli vaan tiikereitä.

Ä: No sitten minä kerron. Leijonat makailee kaikki päivät apinanleipäpuun juurella.

A: Ai miksi se on Apinan leipäpuu?

Ä: No sen nimi vaan on apinanleipäpuu. Ihan niinkuin koivun nimi on koivu.

A: Puissa on kyllä kaikenlaisia eläimiä..

Ä: Kuten esimerkiksi mitä?

A: No leopardeja.. Silloin kun me oltiin iskän synttäreillä siellä paikassa missä oli eläimiä, ne leopardit makaili puussa. Muistatkos?

Ä: No on puissa muitakin eläimiä, kuten pöllöjä..

A: ja lintuja..

Ä: ja apinoita..

A: ja paviaaneja hahhahahaa!

Ä: -ja pieniä poikia.

A: Niin, ainakin mä, ja Veera.

Ä: Ai Veerakin on poika (hihittää).

A: No ei. Kun Veera vaan on puussa. Tai ainakin kerran oli kun mä vähän vedin sitä kädestä ja sitten - hups - Veera oli puussa!