Äitienpäivänä oli ihan kesä. Aamulla minä onnittelin äitiä, vaikka sanoin kyllä ensin iskälle etteihän meillä ole lahjaakaan, kuinka voidaan onnitella? Mutta äiti sanoi sitten että tärkeintä on onnittelu ja kunnon halaus, ei niinkään lahjat. No kummallista, kyllä mun mielestä tuo olisi hyvä syy ostaa joku lelu!

Päivällä me oltiin savusaunan rannassa. Siellä pomppi iloinen västäräkki. Mä olen sanonut äidille että meidän pitäisi pelottaa kaikki linnut meidän pihasta pois, eihän ne saisi sinne tulla, mutta äiti kertoi että ne ovat ihan kilttejä, syövät hyttysiä ja keräävät kissankarvoja. Ja olihan tuokin lintu hauskan näköinen!



Iskä hitsasi lossin pohjaa, äiti heitteli koirille keppejä veteen ja mä harjoittelin meripelastustaitoja vetämällä kuorma-autoa järvestä ylös. Vähän siinä kengät ja sukat kastui, ja sitten piti käydä sisällä vaihtamassa ne kuiviin.







Iltapäivällä me sitten mentiin mummolaan syömään. Mummillakin oli äitienpäivä, ja mä vein sille kortin johon olin ihan itse kirjoittanut mun nimen. Mä osaan jo kirjoittaa ja tehdä numeroita, kun vaan joku tekee mulle mallin. Numerot on helpompia kuin kirjaimet, kirjaimia on vielä paljon sellaisiakin joista en tiedä mihin niitä käytetään. Mutta mä opin joka päivä!

Mico-serkku on jo puoli vuotta vanha, ja näin iso: