Eilen olin jalkapallotreeneissä. Meitä ei ollut muita kun Iida ja minä, muut lapset taitavat olla kesälomalla tai sitten he pelkäsivät sadetta. No, kahdestaan pelaaminen on aika rankkaa, ja kun me huomasimme että viereisellä kentällä alkoi urheilukilpailut, me menimme sinne.

Me ilmottauduttiin juoksukilpailuun. Ensin me käytiin verryttelemässä ja äiti neuvoi miten kisassa toimitaan. Sitten tuli semmoinen setä joka sanoi lasten nimiä ja näytti mistä kukakin lähtee. Mä vähän ihmettelin miksei mun nimeä sanottu, menin kuiteskin seisomaan Iidan taakse. Lähtölupa annettiin, ja Iida pinkaisi matkaan hurjaa vauhtia. Minä meinasin lähteä perään, mutta äiti otti minua kiinni ja sanoi etten saa vielä lähteä. Pojille on oma lähtö!

No, mun vuoro tuli ja sain saman radan kuin Iidallakin oli ollut. Lähdössä annoin toisille vähän etumatkaa mutta sitten lähdin juoksemaan muita kiinni. Ohitin monta poikaa mutta yksi taisi päästä liian kauas edelle. Heti maaliin tullessamme sain mitalin! Iidakin oli pärjännyt hyvin ja hänelläkin oli mitali, ja niin taisi olla kaikilla muillakin. Toiset lapset pitivät mitaleja kaulassa mutta mä olen vähän vaatimaton ja laitoin sen taskuun.