Jälleen meillä oli sukujuhlat mummolassa Noukanniemessä. Noora-serkku pääsi ylioppilaaksi. Se tarkoittaa sitä että Noora sai hatun (joka on vähän niinkuin kipparin hattu) ja paljon kortteja, rahaa ja vähän lahjojakin.

Koska mä olen jo näin iso poika, mä autoin äitiä kattamaan kahvipöydän. Laitoin lusikat ja ojensin äidille kahvikuppeja kun äiti taitteli servettejä. Ja eikös siitä tullutkin hieno!

Kun Noora tuli, juotiin ensin onnittelulimsat ja sitten päästiin herkuttelemaan. Noora itse leikkasi kaikkia kakkuja vähäsen että meidän muiden on sitten helpompi ottaa. Mutta eikös Noora olekin kaunis, noin hieno puku ja kaikki!