Tänä vuonna me tehtiin lomareissu ihan keskellä talvea. Vaikka pakkaset oli kovat me uskaltauduttiin ajelemaan Katinkultaan lomalle. Ja sinne oli ihan hirveän pitkä matka, melkein niin pitkä kuin Outin ja Raimon kotiin, tai Ruotsiin! Se oli melkein yhtä kaukana kuin Amerikka! Kun oltiin ajettu kaksikymmentä minuuttia, mä kysyin onko vielä pitkästi. Sitten kysyin sitä aina puolen tunnin välein ja loppumatkasta useamminkin... ja aina vaan matka jatkui. Illalla me kuitenkin oltiin perillä.

Ekana päivänä me käytiin huskyfarmilla. Mähän tykkään kovasti huskyista ja tuolla niitä oli tosi paljon! Me ajeltiinkin niillä, ja niitä sai silitellä ja rapsutella. Monesta niistä tuli heti mun kavereita.

Toki, koska omat koirat olivat mukana, me ulkoiltiin paljon ja käytiin kävelyllä. Välillä tosin äiti kävelytti koirat yksin. Tuolla oli hurjan hienoja maisemia ja paljon katseltavaa, oli vaan hurjan kylmä.

Iltaisin me pelailtiin kaikenlaista. Mulla oli tennisvehkeet mukana ja meidän piti sitä harjoitella, mutta tenniskentällä olikin kaikenmaailman työkaluja ja saksinosturi. Me mentiin sitten pelaamaan sulkapalloa, joka oli yllättäen hurjan vaikeaa! Mä en voinut ymmärtää että sulkapallo ei pomppaakaan maasta vaan se pitäisi aina lyödä lentolyöntinä!

 No, kun tuo ei ollut ihan niin kivaa, me emntiin squash-halliin missä mä sain ainakin treenata tennislyöntejä kun äiti ja iskä mulle palloja heitteli. Sitä mä sentään osaan tehdä:

Yhtenä iltana me mentiin keilaamaankin. Tässä äitin ja iskän taidonnäytteet:

Katinkullassa on myös tosi hieno kylpylä. Munkin on nyt paljon kivempi pulikoida kun osaan jo uida - tosin tuonne syvempään altaaseen mennessä mä laitoin varmuuden vuoksi ponttoonit. Oli viellä vähän pelottavia ukonvirtauksia ja kaikuvia luolia, mutta turvallisesti me uitiin niistä ohi. Vesiliukumäki meni tunnelissa suoraan alakertaan missä oli saunat, Katinkullan saunoissa ei ole erikseen mitään naisten ja miesten puolta vaan me saatiin saunoa kaikki yhdessä. Kivaa!

Kotimatka oli melkein yhtä pitkä kuin menomatkakin. Matkan varrella me pysähdyttiin sellaiseen näkötorniin ja käytiin siellä syömässä munkit. Sieltä oli komeat näkymät ja kahvila siellä ylhäällä pyöri ympyrää, niin että vaikka ensin vessa oli meidän pöydän vieressä, sitten sinne pitikin kiertää melkein toiselle puolelle tornia! Puijo oli paikan nimi ja se sijaitsi Kuopiossa.

Siellä Puijon pihalla oli hienoa kun puissa oli niin paljon lunta. Siellä oli myös hyppyrimäki mutta hyppääjiä ei tällä kertaa näkynyt.